Raakahintojen suhteen Yhdysvallat on maailman korkeimpia puhelintietosuunnitelmien kustannusten suhteen. Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) tutkimuksen mukaan keskimääräinen puhelinohjelma 500 Mt: lla dataa maksaa Yhdysvalloissa 85 dollaria verrattuna Kiinan 24, 10 dollariin ja Ison-Britannian 8, 80 dollariin suhteessa Yhdysvaltain dollarin ostovoimapariteettiin (PPP).
The Economist on luonut loistavan interaktiivisen kartan, josta käy ilmi hintaerot eri puolilla maailmaa, mikä osoittaa kuinka kaukana Yhdysvallat on matkaviestinnän hinnan suhteen. Uudelleen matkapuhelintasuunnitelmien ostamisen raakahinnana tietojen mukaan Yhdysvallat on Botswanan, Angolan ja Marokon kaltaisissa maissa, joissa puhelimen, jolla on vain 500 Mt kuukausittaista mobiilitietoa, hinta voi olla 80–110 dollaria..
Halvimmat maat ympäri maailmaa, jotka hakevat puhelintasuunnitelman, ovat Intia, Indonesia, Saksa, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta. Kumpikin maksaa noin 10 dollaria (jälleen USD PPP: ssä) samasta suunnitelmasta, joka maksaa Yhdysvalloissa 85 dollaria. Halvimmat tiedot ITU: n keräämä oli Itävallassa, missä 4, 70 dollaria antaa sinulle puhelintasuunnitelman 500 Mt: n matkaviestimellä.
Kiinteät hinnat eivät tietenkään kerro koko tarinaa. Vaikka nimellismääräisesti keskimääräinen yhdysvaltalainen kuluttaja maksaa huomattavasti enemmän puhelinsuunnitelmasta, joka jopa kehitysmaita tarjoaa, sen maksamat tulot ovat edelleen erittäin alhaiset. Tämä 85 dollarin puhelinsuunnitelma on vain 2, 1 prosenttia bruttokansantulosta (BKTL) Yhdysvalloissa, kun taas Botswanassa se on 9 prosenttia. Marokossa se on 20 prosenttia.
Kun tarkastellaan maita, joiden matkaviestinnän hinnat ovat alle 2, 5 prosenttia bruttokansantulosta, Yhdysvallat on takaisin tutussa yrityksessä Kanadan, Meksikon, eniten koko Euroopan ja Venäjän kanssa. Vaikka nämä halvemmat eurooppalaiset suunnitelmat saattavat olla välillä 0, 5–1 prosenttia BKTL: stä ja siksi edelleen dramaattisesti halvempia kuin Yhdysvalloissa, osavaltioiden meillä ei ehkä ole niin huono kuin voisimme ajatella.
Lähde: The Economist
